Eläimet ovat ihania! Tällä hetkellä kotoa löytyy 4-vuotias cockeripoika Uuno ja 7 kuukautta vanha labradorinnoutaja Aamu, molemmat kotoisin Suomesta. Täällä Santa Cruzissa on valtava määrä koiria, jopa pienoiseksi ongelmaksi saakka. Koiratarhat ovat pullollaan ja monet näistä koirista vaihtavat kotia valitettavan monta kertaa elämänsä aikana. Eniten kohtaamme noutaja-, terrieri-, paimen- ja bull-rotuisia koiria. Suurin osa koirista on miksejä joissa yhdistyy monta rotua.
Täällä toimii valtavasti koirien kouluttajia ja heillä onkin varmasti kysyntää koirien suuren määrän vuoksi. Yleisesti ottaen koirat käyttäytyvät hyvin hihnassa mutta yllätyksiä on välillä sattunut vapaina juoksevien koirien kanssa. Tokikaan vapaana ei saisi koiria yleisillä paikoilla pitää, kuten ei Suomessakaan, mutta silti lähes päivittäin törmäämme ilman hihnaa juoksenteleviin kavereihin. Itse en pidä siitä, että vieras koira tulee lupaa kysymättä luokse. Vielä enemmän saattaa ärsyttää kaukana perässä lompsivan omistajan huutelu ”my dog is really friendly” sillä aina koirat eivät kuitenkaan sitä ole.
Koirapuistokulttuuri on täällä voimissaan ja melkeinpä vuorokaudenajasta riippumatta aina pullollaan. Yllättävän hyvin koirat tulevat puistoissa juttuun keskenään, vaikka välillä yhtä aikaa saattaa temmeltää 30 koiraa. Suuri ero Suomen koirapuistoihin verrattuna on pallojen heittely, niitä nimittäin heittävät kaikki. Sitä kummastelen joka kerta puiston ohitse kävellessäni, sillä pallot aiheuttavat myös närää koirien välille. Valitettavasti kerran näin tilanteen, jolloin pallostaan tarkka koira tappoi pienemmän. Hirvittävä tilanne. Omia koiriani en tämän vuoksi ole juurikaan puistoihin vienyt ja se harmittaa välillä kovasti.
Onneksi pääsemme juoksentelemaan rannalle ja läheiseen metsään. Täältä löytyy myös koirille tarkoitettu uimaranta 🙂 Auringonnousu tai auringonlasku rannalla on ihanaa mutta enemmän pidän rauhallisesta metsästä, varsinkin jos ketään ei tule vastaan. Suomen metsäpolkuja ja luonnon ääniä on ääretön ikävä!
